tervetuloa herra perjantai !

Tänään on luvassa kaksi elokuvaa, viinirypäleitä ja coca cola cherry. Elikkä myöhäinen yö ! Mutta huomenna ei onneksi tarvitse herätä ainakaan ennen 11.

Jospa kokeilen avautua teille hiukkasen, siis tässäpä minimaalinen katkelma ajatuksistani... Ja tuo loppu "lausahdus" en nyt oikein tiedä sen sopivuudesta tähän mutta pistän sen siitä huolimatta:

Päivä on ollut muuten varsin hyvä, mutta edelleen mieltäni varjostaa ja synkentää se samainen asia:
Paras Kaverini, ei vaan entinen paras kaverini joka on viime joululoman jälkeen vaan pikku hiljaa etääntynyt enemmän ja enemmän ja puff.. hän on poissa elämästäni kokonaan. Yritin tänäänkin puhua hänelle, vaan miten kävi ? Ei mitenkään.
Olen ollut sokea ja tyhmä kolme vuotta elämästäni, ja nyt kun olen tajunnut tärkeitä asioita, on liian myöhäistä.
Tuntuu kuin mua yritettäisiin murtaa sisältä, niinkun olisin haravoitu lehtikasa jota tuuli riepottelee, lehti kerrallaan lähtee pois.
Kysymys kuuluukin: Kuinka kauan kestän tätä, ja mitä ja miten paljon maksaa vahvan esittäminen ? Muuttuuko tuuli myrskyksi vaan hiljeneekö se... jääkö lehdet kasaan vai leijaleeko ne pitkin pihaa, haravoijan kiroassa tuulta.

 "I try to kill the pain 
But it keeps me in this circle 
It's hard to get away 
I feel you again 
You're with me "